Miten päästä yli valtavasta pettymyksestä, joka varjostaa hääsuunnitelua?

Sanoisin, että pääsääntöisesti jokainen leijuu vaaleanpunaisessa hattarapilvessä suunnitellessaan häitä. Tai niin annetaan ainakin ulospäin ymmärtää. Totuus on kuitenkin se, että hääsuunnitteluun liittyy paljon erilaisia tunteita – myös negatiivisia.

Meillä on muutamia draamoja hääsuunnittelun saralla olleet, joista olen päättänyt olla kirjoittamatta mitään blogini puolelle. Olen päättänyt tehdä näin suojellakseni paitsi ihmissuhteitani myös itseäni siitä, että minusta tuntuisi vielä kurjemmalta. Olen nyt viikon verran ollut äärimmäisen pettynyt ja surullinen, ja nämä tunteet ovat varjostaneet myös hääsuunnitteluamme. Koen, että myös nämä asiat kuuluvat häiden suunnitteluun, joten päätin kirjoittaa aiheesta myös tänne blogini puolelle.

Meidän häidemme viimeinen vastauspyyntöpäivä oli 31.3.2019, johon saimme todella hyvin vastauksia. Meiltä jäi kuitenkin useampi vastaus uupumaan, joita lähdimme kyselemään perään. Valitettavasti koin valtavan pettymyksen, kun koko biologisen isäni suku ilmoitti, etteivät he tule häihimme laisinkaan. Kyllä, luit oikein: yksikään biologisen isäni puolen sukulaisistani ei tule tämän hetkiseen tärkeimpään päiväämme osallistumaan laisinkaan.

Olen tainnut aiemminkin mainita, etten ole minkäänlaisissa keskusteluyhteyksissä biologisen isäni kanssa vaan minut esimerkiksi saattaa alttarille isäksi kokemani isäpuoleni, joka minut on kasvattanut äitini kanssa. Välimme katkesivat biologisen isäni aloitteestaan ollessani 13-vuotias ja sen myötä myös sen puolinen sukuni jäi vähemmälle keskusteluyhteydelle. Tähän on vaikuttanut sukuni puolesta toki myös se tosiasia, että he asuvat kaikki ulkomailla ja elämämme ovat hyvin erilaisia. Olemme kuitenkin viime muutamat vuodet pitäneet enemmän yhteyttä ja koin, että välimme olisivat olleet hieman paremmat.

Koska koin, että välimme ovat paremmat kuin aikaisemmin odotin myös kovasti heidän tuloaan häihimme ja siihen, että he vihdoin pääsisivät itsekin näkemään missä asumme ja minkälaista elämää elämme. Odotin innoissani myös sitä, että pääsen esittelemään heidät omille ystävilleni. Valitettavasti yksikään ei kuitenkaan tule meitä juhlistamaan, enkä voi tarpeeksi alleviivata niitä pettymyksen tunteita joita tunnen.

En yhtäkkiä enää leijukaan vaaleanpunaisilla hattarapilvillä, mutta silti hääsuunnittelua pitäisi hymyssä suin jatkaa sillä häihimme on enää vajaat kaksi kuukautta.

Mietin koko viime viikon, voisiko pettymyksestäni kirjoittaa tänne blogin puolelle, sillä aihe on hieman tabu. Olen kuitenkin liputtanut blogissani sen puolesta, että kirjoitan hääsuunnittelustamme rehellisesti joten koen, että myös tämän asian voisin tänne kirjoittaa.

Miten siis päästä yli valtavasta pettymyksestä, joka hääsuunnitteluamme varjostaa?

Tapoja on varmasti monia, mutta itseäni on auttanut asiasta puhuminen. Kerro pettymyksestäsi tai muista ei niin iloisista tunteistasi tulevalle puolisollesi, ystävillesi tai vaikkapa jossakin Häät ryhmässä!

Puhumisen lisäksi suosittelen lämpimästi katsomaan listaasi niistä henkilöistä, jotka ovat tulossa teitä juhlimaan teidän päivänänne. Minua ainakin ilostuttaa ja lämmittää sydäntä, että kaikki ne 115 meille tärkeää ja rakasta ihmistä ovat osallistumassa meidän häihimme ja odottavat päiväämme yhtä innoissaan kuin mekin!

Uskon myös, että ajan kanssa pettymyksen tunteet vaihtuvat ja asia voi jopa unohtuakin, joten sanonta Aika parantaa haavat sopii hyvin tähänkin asiaan. Ja viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisempänä: muista, että olet oikeutettu tunteisiisi.

♥ Sarah 

Luethan myös:
x Huhtikuun to do -lista
x Vastauspyyntö 31.3.2019 mennessä, se päivä oli eilen!
Vihkisormuksen teettäminen

Kuvat: Pixabay

2 vastausta artikkeliin “Miten päästä yli valtavasta pettymyksestä, joka varjostaa hääsuunnitelua?

  1. Voi sinua! Tiedän että on hirvittävän vaikeaa päästä tuosta yli. vähän vanha ja kulunut ”klisee” Sä pääset yli ja on isäsi vahinko, kun ei pääse oman tyttärensä häihin. Jos oikein ymmärsin sinulla on isäpuoli joka saattaa sinut alttarille ja on sinulle nykyisin oikea isä? Mikä haloo siitä tulisi jos pyytäisit omaa isääsi saattamaan alttarille? Pyysitkö jo ja hän kieltaytyi? Mutta menet naimisiin rakastamasi miehen kanssa ja teillä on yhteinen tulevaisuus, muista se! ❤

    Tykkää

    1. Voi kiitos ❤ Se täytyy tosiaan muistaa! Biologinen isäni ei tosiaan oltu kutsuttu laisinkaan, sillä ne hänen kanssa ole ollut missään tekemisissä enää yli kymmeneen vuoteen. Onneksi minulla on kuitenkin ollut maailman paras esikuva isäpuoleni puolesta ❤

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s